Mielipiteitä sote-reformiin liittyen

Huomenta, tässä on muutamia minun yleisiä havaintojani ja mielipiteitäni. Terveydenhuollon kehittäminen liittyy sairastavuuden vähentämiseen. ”THL:n sairastavuusindeksi kuvaa suomalaisten kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta.” Tietoa on siis tarjolla alueelliseen kehittämiseen. Kun tarkastelemme tuota THL:n luetteloa, niin eikö silmiinpistävää ole, että aika monen sairausryhmän kasvua voitaisiin ehkäistä perusterveydenhuoltoa kehittämällä. Maailman terveysjärjestö (WHO) on jo vuodesta 1978 kannustanut kaikkia jäsenmaitaan ohjaamaan varoja ja kehittämään nimenomaan perusterveydenhuoltoa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että Suomessa rahavirrat ovat ohjautuneet erikoissairaanhoitoon, joka on Suomessa korkeatasoista, mutta käyttöastetta voitaisiin ehkä alentaa ja tähän tällä sote-uudistuksella halutaan myös puuttua.

Luin alivaltiosihteeri Pöystin esitystä sote- ja maakuntauudistuksen kulmakivistä ja siinä kyllä nousee esiin kansanterveystyön vahvistaminen sairaalavetoisesta järjestelmästä perustason vahvistamiseen ja sosiaalityön liittämiseen terveydenhuoltoon. Käytännöllisenä esimerkkinä: potilas ei saa aikaa terveysasemaltaan (lääkäreitä ja sairaanhoitajia ei ole palkattu riittävästi, tai palkkaus laahaa yksityisen jäljessä), eikä potilaalla ole rahaa mennä yksityiselle asemalle, niin hänen tilanteensa heikkenee ja hän voi olla kohta kalliin erikoissairaanhoidon potilas. Nyt tietysti ajattelemme että, juuri näin, siksi pitää yksityiset asemat valjastaa perusterveydenhuollon tehtävien suorittajiksi. Minä kuitenkin ajattelen, että onko yksityisellä lääkäriasemalla aikaa ja intoa alkaa suorittaa laajamittaista kansanterveystyötä ennaltaehkäisyineen. Lisäksi hyvin iäkkäät heikossa sosiaalisessa (köyhyys, yksinäisyys) asemassa olevat monisairaat ikä-ihmiset ovat erityisen haasteellinen potilasryhmä ja heidän kohdallaan tarvitaan ehkä sosiaalitoimen apua, johon sote-uudistus myös tähtää. Tämä potilasryhmä saattaa myös tarvita apua sähköisessä asioinnissa.

Hämeenlinnassa voi potilas mennä terveysasemalleen aivan vain elämäntapamuutosten ja itsehoidon ohjaukseen asiantuntevine seurantajärjestelmineen. Ennaltaehkäisevä työ vaatii laaja-alaista osaamista ja henkilökunnan sitoutumista kulloisenkin potilaan koko elämäntilanteeseen. Minä kuulun itse valinnanvapauskokeilun piirin, mutta en ole valinnut, eli olen edelleen oman terveysasemani asiakas. Toivon tietty, etten tarvitse palvelua, vaikka se osaavaa on ollutkin. Ihmisellä/potilaalla on myös itsellään vastuu oman terveydentilansa parantamisessa, mikä on keskusteluaiheena ollut aina pulmallinen.

Se, että prosesseja voidaan kehittää edellyttää yleensä aina hallinnolta ’siunausta’. Kyllä tämän sote-uudistuksen kulmakivenä on myös prosessien tehostaminen: ”digitalisaation avulla palveluita voidaan tuottaa täysin uusilla tavoilla ja tehostaa prosesseja”. Toden totta, pikatestien kehittyminen vähentää laboratorionäytteiden lähettämistä eteenpäin. Lisäksi hoitosuositukset kehittyvät koko ajan. Nyt on jo näyttöä turhien leikkausten karsimisesta. Prosessien kehittäminen terveydenhuollossa on kuitenkin ollut aina hankalaa. Prosesseja ei voida kehittää, ennen kuin nykytila on arvioitu ja oman toiminnan arviointi, tutkimusnäyttöön perustuen, oman tai ulkopuolisen tahon toimesta on pelottavaa. Ennen sitä kutsuttiin muutosvastarinnaksi. Jos toimintaa haluttiin vaikkapa vain ohjata enemmän asiakas- tai potilaskeskeiseen suuntaan. Selitykset olivat monet. Kuten esimerkiksi: potilaat tulevat riippuvaiseksi hoidon antajasta, ammatillisuus häviää, kalastellaan liikaa henkilökohtaisia tietoja tai muuten vaan ei ole oikein aikaa. Saatikka sitten ison muutoksen äärellä kun pitäisi lääketieteen erikoialoja keskittää ja sairaalaverkkoa uudistaa. Paikkakunnat eivät halua luopua sairaalastaan tai sairaalansa erikoisalasta. Kansanedustajat haluavat esiintyä oman vaalipiirinsä edunvalvojina.

Lopuksi: en osaa todellakaan ennustaa miten uusi sote-reformi liitettynä maakuntauudistukseen toteutuessaan vähentää väestön sairastavuutta ja sitä kautta kustannuksia. Odotan kuitenkin innolla kokeilujen tuloksia, vaikka kahden vuoden aika on aika lyhyt.

Loppujen lopuksi: mielestäni on hyvä, että ihmiset kirjoittavat tänne blogeihin näkemyksiään. En minäkään, vaikka eläkkeellä olenkin, ehdi ja viitsi kaikkia aiheeseen liittyviä keskusteluja seurata. Vanha totuushan on, että mielipidehän ei voi koskaan olla väärä koska se on vain mielipide. Tarkoitus ei kai liene, että näitä kirjoituksia arvioitaisiin akateemisten opinnäytteiden tyyliin ja karkoteta asiallisia Hämeen Sanomien blogikirjoittajia.

Jätä kommentti

css.php