Pienestä pyörivästä piiristä

Osallistun Leo Leppäsen yksi mies – monta roolia keskusteluun vähän toisesta näkökulmasta, mutta en halua käsitellä kirjoituksessani henkilöitä, vaan asioita, jotka mahdollistavat kyseiset menettelyt.

Ensiksi tämä aihehan liittyy oikeudenmukaisuuteen, tai sen puutteeseen. Monissa organisaatioissa ulkomailla rekrytointi tapahtuu suomeksi sanottuna ’yhtäläisten mahdollisuuksien’ ohjelman mukaisesti ja tätä myös seurataan sekä laaditaan raportit vuosittain. Näin ei ole Hämeenlinnassa. Aika monet työpaikat, varsinkin johtavat sellaiset, eivät ole olleet julkisessa haussa, vaan niihin valitaan puolueaktiiveja.  Osakeyhtiöiden hallitukset valitsevat työntekijänsä, mutta nämä työntekijät rinnastetaan kuitenkin kaupungin työntekijöihin. Konserniohjeissa sanotaan, että kaupunki edellyttää, että tytäryhteisöt ovat esimerkillisiä työnantajia.  Kaupungin yhtiöiden hallituksilla on merkittävä rooli hyväksyessään nykyiset rekrytointi- ja raportointimenettelyt.

Toiseksi Hämeenlinnan kaupungin hallintosääntö mahdollistaa sen, että henkilö voidaan ottaa puoleksi vuodeksi projektiin ja sen jälkeen palkata suoraan tehtävään, ilman julkista hakua.  Nämäkin asiat ovat vähän eri lailla painottuneet ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. Nyt sanotaan, että uusiin tehtäviin otetaan kaupungin työntekijöitä, mutta ei aina. Ulkopuoleltakin palkataan sillä silmiini osui tiedotus ulkopuolelta palkatusta puolueaktiivista.

Kolmanneksi Hämeenlinna esiintyy mieluusti koulukaupunkina. Eikö ole kummallista, että toisaalta vähätellään koulutuksen merkitystä tytäryhtiöissä toimivien osalta? Tämä on varmaan aika raskasta luettavaa koulutetuille nuorille ihmisille, jotka ovat koulutustaan vastaamattomissa töissä tai työttöminä.  Nyt näitä Leppäsen blogin tekstejä lukiessani alan yhä syvällisemmin ymmärtää ystävyyssuhteiden merkityksen rekrytoinnissa ja asioiden sujuvassa hoitamisessa. Ystävyydenosoitusten arvellaan yleensä olevan vastavuoroisia ja siksi kuntalaiset alkavat ihmetellä ja kirjoitella.

Neljäs asia mikä nousi mieleeni on ero yrityksellä ja ”yrityksellä”. Yksityisten yritysten omistaja-johtajat eivät tosiaan välttämättä ole kouluja käyneitä, mutta raatavat omaisuutensa ja yrityksensä puolesta henkilökohtaisia riskejä ottaen tunnetusti pitkiä työviikkoja, usein ilman lomia. Veromaksajien rahoilla pelaavien (joskus vaikuttaa ihan kirjaimellielta) yritysten johtajat ovat ikään kuin virkamiehiä. Ei ole oma omaisuus kiinni kaupunkilaisten omistamissa yrityksessä, vastuuta toki on. Palkka tulee meni niin tai näin.  Jos kaupungin yritys ei kannata tai se on menossa konkurssiin, sitä voidaan auttaa erilaisilla järjestelyillä veronmaksajien rahoilla.  Kaupunkilaisilla on oikeus saada tietoja kaupungin yrityksistä, jotta voivat päätellä itse, miten hyvin niissä menee. Edelleen konserniohjeissa sanotaan, että jos yhtiöllä on asiakkaana kuntalaisia, sen toiminta on laajaa tai yleistä mielenkiintoa herättävää, on yhtiön huolehdittava, että yhtiössä on laadittu yleisesti saatavilla oleva vuosikertomus. Vuosikertomus on yleisesti saatavilla jos se on yhtiön Internet-sivuilla.

Lopuksi: kauppahan on se mikä kannattaa enkä oikein usko, että pelkkä ¨urheiluhulluus¨ voisi olla yrittäjän motiivina sijoittaa miljoonia ns. pikkukaupunkiin ja ottaa riskejä. Todelliset yrittäjät punnitsevat hyötyjä ja voittoja tarkkaan.

3 kommenttia artikkeliin “Pienestä pyörivästä piiristä”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Tervehdys Liisa Hallilla!

    Minulla kulkee ajatus suunnilleen samoja ratoja kuin Sinulla. Rehellistä ja avointa tekstiä, jossa on myös sisäpiiristä saatua taustatietoa. Konkreettiset esimerkit olisivat lisänneet kirjoituksen syvyyttä. Jostakin syystä halusit pitäytyä pelkkiin asioihin.

    Leo Leppänen

  2. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Niin, Leo Leppänen hyvä, samoilla linjoilla ollaan. Jokaisella on oikeus valita miten asiansa ilmaisee. Kirjoittamiseeni (miinus kirjoitusvirheet, heh) vaikuttaa ehkä se, että olen väitellyt Skotlannissa terveydenhuollon etiikasta. Tulihan siinä myllyssä luettua yhtä ja toista, vaikka ei se minusta sen parempaa ihmistä kai tehnyt.

    Itse asiassa minun olisi pitänyt kirjoittaa, että kysymys ei ole pienestä piiristä, vaan suuresta piiristä kuntapoliitikkoja, jotka mahdollistavat erilaiset käytännöt. Kuntaliitoksen jälkeisestä ajasta toivottiin reilumpaa, mutta toistaiseksi sama meno jatkuu – piiri vaan laajeni.

  3. avatar ossia sanoo:

    Kiitokset näin jälkijunassa Liisa Hallilalle. Selkeää tekstiä ja kokonaisuudessaan täyttä asiaa. Hallintomallin vaikutuksista olen päässyt nauttimaan ihan henkilökohtaisestikin.

Jätä kommentti

css.php