Vaikea keskustelunaihe

Vaikea, vaikeampi keskustelu terveydenhuollon kehittämisestä

Terveydenhuollosta on yritetty virittää paljon keskusteluja eri foorumeilla. Oikeastaan kaikki kirjoitukset ovat olleet todella mielenkiintoisia ja niitä on julkaistu niin näissä blogeissa kuin lehdissäkin.  Mutta miksi kukaan ei jatka keskusteluja kysyvät toimittajatkin?

Keskittämispuheet kilpistyvät siihen, että terveydenhuolto on myös työnantaja ja verotulojen tuoja. Terveydenhuolto on kuntien statusta nostava elementti. Osa kirjoittajista on sitä mieltä, että esimerkiksi päivystys pitäisi keskittää yhä suurempiin yksiköihin mikä toisi enemmän osaamista sillä on tärkeää, että potilas saa äkillisen sairauden sattuessa heti oikeanlaista hoitoa, mutta miten keskitetään suuremmiksi yksiköiksi kun kuntapäättäjät pitävät kiinni saavutetusta päivystyseduista omalla pienellä paikkakunnallaan.Näin tämän aiheen keskustelu ja kehitys ei etene.

Terveydenhuollon pitäisi tuottaa terveyttä ja sitähän se tekee, mutta me emme aina ole aivan selvillä siitä kuinka paljon, minkälaista laadultaan ja millä hinnalla. Joskus palstatilaa saavat enemmän ne potilaat, jotka eivät ole enää potilaita, mutta joille ei löydy seuraavaa sijoituspaikkaa.  Pikkupotilaat saavat myös huomiota kun heille lahjoitetaan leluja ja pelejä. Miten on tervehtymisen laita, milloin siitä aletaan tiedottaa väestölle – säännöllisesti: kuinka monta leikattiin, hoidettiin ja millä tavalla ja millä tuloksella. Terveydenhuollon tukiprosesseja jaksetaan korjata, kehittää ja viilata, mutta ydinprosessin tuotosta ei juurikaan juttuja julkisuuteen synny.

Terveydenhuolto on siis vaikea aihe, sillä kustannuksia voidaan säästää vain vähentämällä sairastavuutta. Terveyden tasa-arvo voisi olla kuntapäättäjien keskeisenä ohjenuorana.  Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut toimintaohjeet terveyserojen kaventamiseen, joka aivan tutkitusti toisi säästöjä, sillä esimerkiksi terveyserojen kaventaminen ehkäisee työkyvyttömyyseläkkeen tarvetta. Vaikka valtiovalta on jo parin vuosikymmenen ajan antanut ohjeita terveyserojen kaventamiseksi, ovat ne osin vain kasvaneet. Varakkaat ovat yhä terveempiä ja köyhät yhä sairaampia. Riskiryhmässä ovat myös köyhät lapsiperheet. Tämän tilanteen korjaamiseksi ei terveydenhuolto voi toimia erillään sosiaalitoimesta, sillä olisi välttämätöntä puuttua terveyserojen taustalla oleviin sosiaalisiin tekijöihin.Tästäkin pitäisi ehkä vielä keskustella edelleen. Ei näissä keskusteluissa ole oikeassa olemisen pakkoa sillä tärkeää olisi myös näkemysten vaihto.

15 kommenttia artikkeliin “Vaikea keskustelunaihe”
  1. avatar utsiva sanoo:

    Toit esille erittäin mielenkiintoisia asioita, joista en tiedä oikeastaan yhtään mitään, joten voisitko kertoa , mitä tarkoittavat esim. seuraavat asiat:

    1)Terveyden tasa-arvo voisi olla kuntapäättäjien keskeisenä ohjenuorana.

    2) Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut toimintaohjeet terveyserojen kaventamiseen, joka aivan tutkitusti toisi säästöjä, sillä esimerkiksi terveyserojen kaventaminen ehkäisee työkyvyttömyyseläkkeen tarvetta.

    1. Miten ja missä asioissa kuntapäättäjät voisivat ottaa huomioon/ parantaa terveyden tasa-arvoa?

    2. Olen todella niin valistumaton, etten tiedä, millaiset toimintaohjeet sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveyserojen kaventamiseksi. Milloin ne on annettu?

    Luulen, että muitakin kaltaisiani tietopimennossa eläviä on, joten olisin/olisimme kiitollisia, jo kertoisit hiukan tarkemmin. Sen jälkeen asiasta olisi helpompi keskustella.

    Se, että varakkaat ovat yhä terveempiä ja köyhät yhä sairaampia on täysin luonnollista.

    Fyysisesti ja usein myös psyykisesti raskasta ja monasti myös ikävää työtä tekevät eivät kerta kaikkiaan jaksa tutkia sitä pikku palasina eri kirjoista ja lehdistä saatavaa terveystietoa, jota kevyempää työtä tekevät varakkaammat halulla haalivat ja usein myös noudattavat.

    Tuo tieto pitäisi kunnissa kasata yhteen läjään ja mieluiten johtavan lääkärin allekirjoittamana jakaa joka luukusta.

    Vaan miten saada koululääketieteen gurut eli lääkärit itse uskomaan, että esim. varsiselleri ja Arnica-geeli ovat yhtä tehokasta ainakin lieviin nivelkipuihin kuin Arthryl, joka sekään ei kai lääkärien mielestä auta, koskapa SV-korvaus otettiin siltä pois. Niin, että ainoa apu on siis reumasairaala!?

    Poikkauksia toki on, muitakin kuin Tolonen, ja viime aikoina ovat yhä useammat terveydenhoitajat alkaneet aktiivisesti tukea potilaita näissä itsehoitohommissa, joille aiemmin poppakonsteina naureskeltiin.

  2. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Hyvä kun keskustellaan. Pyrin kirjoituksessani tuomaan esiin sen, että jos voisimme kohdistaa osan voimavaroistamme juuri sairastumisvaarassa oleviin ryhmiin ja ehkäistä sairastumista, niin se toisi ei vain hyvinvointia mutta myös säästäisi kustannuksia. Ei tämä helppo aihe ole minullekaan, enkä nyt voi tässä kirjoittaa tieteellistä katsausta aiheesta, mutta asiaa pitäisi myös selvitellä kotikaupungissamme enemmän eli onko palvelujärjestelmämme sellainen, että syrjäyttää joitakin väestöryhmiä ja huonontaa näin terveyden tasapuolista jakautumista. Tällaisia hankkeita on aloitettu muissa kaupungeissa kuten Helsingissä.

    Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008-2011. Helsinki 2008, 168 s. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2008:16 on tietolähde josta moni tähän aiheeseen liittyvä asia selviää. Löytyy osoitteesta http://www.stm.fi/julkaisut

    Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kaikille kunnan aloille. Tähän liittyy siis kiinteästi vuosikymmenien hokema ennaltaehkäisevästä terveyttä edistävästä toiminnasta, jota tehdään työpaikoilla, kouluissa, liikuntajärjestöissä jne. Joitakin hankkeita on järjestetty myös työttömien keskuudessa, mutta mitä niillä on saatu aikaan. Asia on sikäli kummallinen, että terveyteen liittyvää tasa-arvoa on pyritty tasaamaan jo pari vuosikymmentä, mutta valtakunnantason raportit kertovat, että mennään huonompaan suuntaan eli erot kasvavat. Missä vika? Miksi emme tavoita todellisia avuntarvitsijoita? Utsivalla on itsellään oikein hyviä ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

    En ota kantaa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, sillä tiedän niistä liian vähän. Itsehoitoahan on sekin, ettei tupakoi, ei juopottele liiallisesti, syö vähemmän rasvaa enemmän kasviksia ja harrastaa kohtuudella liikuntaa.

  3. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Tämän artikkelin kommentit oli syrjähtänyt edelliseen artikkeliini, vaikka onkohan sillä niin väliä.

  4. avatar Sari R sanoo:

    Liisan aihe on erinomaisen tärkeä, moniulotteinen ja kompleksi. Jokaisella taholla näyttää olevan oma näkemyksensä, mistä muutosta on lähdettävä tekemään. Osa uudistaisi kolminapaista rakennetta, osa painottaa sisältöjä ja osa prosesseja. Itse asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa.
    Onnistunut tulevaisuuden ratkaisu vaatii kaikkea tuota. Nyt on aika tehdä rohkeita valintoja. Suunnitelmia, tilastoja, näkemystä ja kokemusta on riittävästi siitä, että sairaanhoitopiirimme nykymuodossaan on liian pieni, sirpaleinen ja haavoittuva sekä kallis.
    Tässä muutamia näkökulmia ja huomioita, ihan poliitikon näkökulmasta.
    Terveydenhuollon palvelurakenne on sekava, asiakas- tai posiakaslähtöisyys on hävinnyt organisaatioiden näkökulmille. Kuten Johannes Kerola totesi Raatihuoneen asiaa pohtineessa tilaisuudessa, samoja ihmisiä tässä hoidetaan. Kanta-Hämeen terveydenhuolto ei tarvitse hallinnollisia himmeleitä vaan leveämpiä hartioita ja suuremman kokonaisuuden rakentamista ja tuottavuuden kehittämistä.

    Riihimäki aikoo muun muassa miettiä Forssan mallin toteuttamisesta terveydenhuollossa. Forssan mallissa terveyskeskus ja sairaala toimivat tiiviissä yhteistyössä. Linjaus painopisteen siirtämisestä perusterveydenhuoltoon on tehty myös Hämeenlinnan vuoden 2010 talousarviossa ja strategisissa valinnoissa.
    Sopimusohjauksen ja sopimuskäytäntöjen toimivuus on keskeinen tekijä. Asioiden hallinta edellyttää vuorovaikutusta. Eteenkin meidän kolminapaisessa järjestelmässämme yhteisen keskustelun ja luottamuksen merkityksen korostaminen toiminnassa on välttämätöntä. Näillä välimatkoilla, hyvässä yhteisymmärryksessä, löytyy varmasti kokonaisuutta parhaiten palvelevat, erikoistuneet toimipisteet. Sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja Kiemungin esiinnostama ortopedian erikoisyksikkö Riihimäkeen kuulostaa tutkimisen arvoiselta vaihtoehdolta.

    Tärkeintä on kuitenkin tehdä kehittämistä ihan palveluiden käyttäjän näkökulmasta, ihmisen kokonaisuus huomioon ottaen. Pitäisi siis hoitaa terveyttä eikä sairautta. Tuottavuus hyvinvointi- ja terveyspalveluissa on hyvinvointia, sitä vaikuttavuutta.
    Jospa vaikka sairaalanmäellä aloitettaisiin ajantasaisen strategian laatimisesta, sillä lisärahalla ei voi korjata jatkuvaa resurssipulaa, mutta hyvällä strategialla voi!
    näillä aatoksilla, ihan maallikkona, Sari R

  5. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Sarilla on hyviä näkökantoja ja eiväthän ne mitään aivan maallikon ajatuksia ole. Kyllä politiikan luottamustehtävissä ihan selvästi asiantuntemus kasvaa ja ehkä näkee laajemmin kokonaisuuden kuin aivan ’sorvin ääressä’ toimivat asiantuntijat.

  6. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Liisa ja Sari!
    Tärkeää asiaa monelta kantilta.
    Sarille vain semmottista
    ,”pitäisi siis hoitaa terveyttä, eikä sairautta”
    terveydenhuolto ja sairaanhoito ovat asioita, jotka molemmat vaativat hoitoa sorvin ääressä.
    Ideaali tilanne olisi tietty hoidella vain terveyttä,
    mutta tosielämässä tositerve itseään treenaava painoindeksistään huolehtiva voi myös sairastua vakavasti.
    Syyllistäminen ei auta sairasta.
    Mukavaa joulun aikaa teille!
    Riitta

  7. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Sairaita ei syyllistetä ja kirjoitinkin toisen artikkelin yhteydessä ossi a:n kommentteihin vastaten, että länsimainen terveydenhuolto toimii niin, että kaikki hoidetaan ja siksi priorisointi on vaikeaa ja jopa mahdotontakin koska sehän juuri johtaisi joidenkin ihmisten kohdalla syyllistämiseen että miksi tupakoi, juopottelee jne. Ihmiselämä on aina arvokas. Kustannuksia halutaan kuitenkin suitsia ja se ei onnistu muutoin kuin panostamalla ennaltaehkäisyyn ja siis siihen että sairastumista saataisiin vähennettyä. Ja Sari ja muut ovat todella siinä oikeassa, että tämä on kaikkien hallintokuntien asia. Ennaltaehkäisyä on myös itse sairaanhoidon ydinprosesseissa mahdollista tehdä esim. sairaalainfektioiden, komplikaatioden jne vähentämisessä.
    Tiedämme myös, että ihmiset arvostavat terveyttä yli kaiken ja siksi siihen panostetaankin paljon, mutta rahaa tarvitaan muuhunkin, että sitä terveyttä saataisiin tuotettua.

  8. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Liisa!
    Luin ko. kommenttisi
    ”Ihmiselämä on aina arvokas”
    oli asiasi hieno ydin,
    johon myös minä viittasin yllä olevalla kommentillani.
    Siinä olemme todellakin yhtä mieltä.
    Sairaiden syyllistäminen kalliina taakkana, on jo hiipinyt suomalaiseen yhteiskuntaan,
    siitä kuulen Mummoliigani jäseniltä.
    He kokevat sen hyvin masentavana tehtyään oman osuutensa yhteiskunnassamme vuosikymmenten saatossa.
    Silloin ei ollut työterveyshuoltoa ja ergonomiakin oli tuntematon utopia..
    Vanhuuskin on sairaus, ei normaali elinkaareen kuuluva asia Nyky-Suomessa.
    Terveysintoilu fanaattisimmillaan tuottaa mukanaan ylilyöntejä, juuri sitä syyllistämistäkin tahtomattaan.
    T. Riitta N.

  9. avatar Jari Ranne sanoo:

    Vielä muistuttaisin yhdestä vanhasta ns. lainalaisuudesta: Mitä suurempi osa organisaation kuluista on muita kuin henkilöstökuluja, sitä suurempi yksikkö on järkevämpi. Ja mitä suurempi osa kuluista on henkilöstökuluja, sitä pienempi yksikkö. Eli harvoin siis näkee yhden miehen sellutehdasta tai 1000 henkilön parturiyritystä. No, tuokin on toki vain yksi pelkistetty näkökulma, mutta jotain ideoita sitäkin kautta voi saada terveydenhuoltokeskusteluun.

    Ja jos tuohon yhdistetään toinen periaate: Mitä useammin tiettyjä palveluja tarvitaan, sitä lähempänä palveluja on tuotettava eli esim. hajautetusti, liikkuvin palveluin tai (jos sisällön osalta mahdollista) verkossa. Ja mitä harvemmin palvelua tarvitaan, sitä kauempana se voi olla eli esim. keskitettyä.

    Ja kun nuo kaksi yhdistetään, syntyy jotain kiintoisaa lisää terveydenhuollon sijainti-, koko- ja tuottamistapakeskusteluun.

  10. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Jari R.
    Harvinaisen selkeää lisää!
    Kiitos!
    T. Riitta N.

  11. avatar Sari R sanoo:

    Jarin periaatteet ovat erinomaiset pohdittaessa niitä valintoja, joita terveydenhuollon palveluissa on tehtävä. Jos kerran elämässä saa tekonivelen, se ei ole akuutti asia ja sen laadukkaasti saadakseen voi matkustaa jonkun matkaa. Kun taas akuuttiin hoidon tarpeeseen on hyvä saada apua sellaisen matkan päästä, että hoidon laatu ei matkan takia vaarannu.
    Ja kun puhun terveyden edistämisestä, tarkoitan paitsi ihmisen omia tekoja ja elämäntapoja- joista voi mielestäni vähän syyllistääkin samalla opastaen parempiin tapoihin, ainakin vanhempia siitä, minkälaiset elämäntavat lapsilleen opettavat- myös sitä miten terveydenhuolto toimii. Katsotaanko ihmistä kokonaisuutena, arvioidaanko ihmisen hyvinvointia arjen selviytymisen vai sen hetkisen vaivan kautta? Omalääkäri tai vähintäänkin sähköinen ”omalääkäri” toimiva tietojärjestelmä, jossa näkyy ihmisen koko historia, edesauttaisi tämän toteutumista.
    Nyt vapaapäivän aamujumppa, liikkuvaa viikonloppua kaikille t. Sari (ja ota kaveri lenkille mukaan)

  12. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Sari!
    Edelleenkin väitän, että syyllistämällä ei pitkälle potkita.
    Suuret ikäluokat kasvatettiin suurinpiirtein joka asiaan syyllistämällä.
    Sen kasvatusmetodin lopputulemaa on ollut mielenkiintoista lukea, tutkia viime vuosina.
    Omaa DNA-jatkettani en kasvattanut syyllistämällä, vaan kannustamalla.
    Unohdin tietoisesti sen punakynän..
    Tätä kansaa on yritetty panna kuriin vuosien saatossa syyllistämällä.
    Suomalaisten pitää kiriä ilmastotalkoiden ykköseksikin mitä tolkuttomin vaatein.
    Maailma pelastuu, kun jätät lämmittämättä sen saastuttavan lauantaisaunan..
    Hehkulamput, ties mitä vielä keksitäänkin näihin syyllistämistalkoisiin.
    Liikutaan syyllistämättä ja syyllistymättä Sari!
    Riitta

  13. avatar Sari R sanoo:

    Hei,
    ilman muuta ensisijaisesti positiivisella ohjauksella pitää asiassa edetä. Mutta. Väitän että kaikki suomalaiset tietävät että esimerkiksi lapsen liikkumattomuus on ehdoton terveysriski ja koska elämäntavat opitaan helpommin lapsena, väitän että vanhempia pitää kaikin mahdollisin keinoin evästää lasten liikkuvan elämäntavan tukemiseen. Tänä päivänä meillä on yli kolmasosa lapsista jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Ja mua hirvittää miten nuo lapset jaksavat aikuisena.
    Nykymenossa on paljon korjattavaa, sekä yhteiskunnan että perheen ja yksilön tasolla.
    Sari

  14. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Joo, korjattavaa on maailmantappiin saakka..
    Isovanhemmat saisivat jättää muutaman mäkkärikierroksen väliin, tehdä ihan oikeaa ruokaa DNA-jatkeille ja ulkoiluttaa silmäteriään, siitä on hyvä alkaa yhteisvastuu.
    Sari,
    kyllä me näillä väikkäreillämme oomme ansainneet yhdet tohtorinhatut.
    T. Riitta

  15. avatar Liisa Hallila sanoo:

    Ikiaikainen ongelma on, ettei tietäminen aina ohjaa tai muuta käyttäytymista.

Jätä kommentti

css.php